Tuntematon pelottaa

Sain tänään tietää, että voinkin imettää lääkityksestä huolimatta. Ajatuksia tuli päähän paljon, en ollut yhtään varautunut tähän. Aloin miettimään miten mä jaksan. Vaikka kätilö joka soitti sanoi, että katsotaan sitten kun vauva on syntynyt, että miten jaksan ja paljonko imetän. Silti jäin miettimään. Tottakai haluan ja aionkin imettää, kun voin. Tämä uutinen vaan hämmensi mua, kun se tuli niin "puskista".

Mulla on ollut pari päivää menkkamaisia kipuja. En pysty enää oikein kumartumaan, se tuottaa kipua. Kenkien sitominenkin on alkanut olemaan vaikeaa. Tuntuu, että supisteleekin enemmän ja maha on laskeutunut huomattavasti. Energiaa kuitenkin riittäisi vaikka kuinka, mutta olen yrittänyt silti lepäilläkin.

Olo on muuten ollut hyvä ja pirteä. Oon jaksanut lääkkeen annoksen vähentämisestä huolimatta. Tuleva synnytys ei juurikaan enää pelota, enemminkin se synnytyksen jälkeinen vauva-arki pelottaa ja jännittää. Millainen äiti minusta tulee? Entä jos en pärjää? Monet kysymykset vaivaavat mun mieltä. Stressiltäkään ei voi välttyä. Kaikki on niin uutta ja tuntematonta. Se tuntematon pelottaa. Sisimmässäni uskon kuitenkin edelleen selviytyväni. Välillä vaan epäilykset nousevat pintaan.

Enää 18 päivää laskettuun aikaan. Voisipa pikkunen syntyä jo nyt. Olo alkaa olla tukala. Tänään pitää mennä ostamaan niitä imetysliivejä.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Epäonnistunut äiti

En tiedä mistä aloittaa. Vaikka siitä, että mun pieni tyttö täytti tänään kaksi kuukautta. Enkä ollut kotona juhlistamassa... Menin aamulla päivystykseen, koska en enää uskaltanut jäädä kotiin. Meinasin satuttaa itseäni, meinasin päättää kaiken. Mutta sain tilanteen vielä hallittua. Myöhemmin tänään menin osastolle omasta pyynnöstäni, koska en luottanut enää itseeni. Saan kuulemma olla täällä muutaman päivän. Koen epäonnituneisuutta. Ei mulla saa mennä huonosti. En ollut uskaltanut puhua aiemmin. Häpeän tätä, munhan pitäisi olla onnellinen vaikka pohjimmiltaan toki olenkin. Nyt täällä mua ahdistaa olla niin kaukana mun pikkusesta. En ole pystynyt juurikaan syömään. Mulla on niin ikävä. Muuta mitä on tapahtunut niin tyttö on kaste...
Lue lisää

Minusta tuli etä-äiti

En ole kirjoitellut hetkeen, en ole pystynyt. Menin pilaamaan kaiken ja syytän siitä itseäni vieläkin. Mun lapsi vietiin multa. Sitä en anna itselleni anteeksi. Olimme siis perhekuntoutuksessa, mutta se ei onnistunut. En kyennyt kestämään pahaa oloani ja yksinäisyydentunnetta. Sossut päättivät keskeyttää perhekuntoutuksen ja päättivät myös, että lapseni lähtee minulta isovanhemmilleen. Tämä on ollut minulle kova isku. Isku vasten kasvoja. Olen joutunut katsomaan peiliin ja sanomaan itselleni rumasti. Olen vihannut itseäni niin paljon. Varsinkin sitä miksen ottanut apua vastaan, siis oikeasti. Lapseni on ollut pian neljä kuukautta sijoitettuna. Ja minä olen yrittänyt saada elämääni kuntoon. Vaikeaa se on ollut ilman hänen nauruaan ja läsnäoloaan. Kaikki on tuntunut niin tyhjältä ja merkityksettömält...
Lue lisää

Syntymä

Tänään olisi ollut laskettu päivä, mutta meidän pikkuinen tyttö syntyikin jo 8.5 klo 23:44. Viikkoja kertyi 38+2 ja painoa 2920 g, pituutta 48cm. Synnytys käynnistyi supistuksilla jotka alkoivat jo yön puolella kahden aikoihin ja tihenivät ja kipeytyivät iltapäivää ja iltaa kohti. Lämmin suihku sai supistukset tihenemään ja siitä tiesin, että nyt synnytys on käynnissä. Tulimme noin klo 21 aikoihin sairaalaan. Olin silloin 3cm auki. Halusin kokeilla ammetta, olin sen jo etukäteen päättänyt. Lämmin vesi auttoi kipuihin vähän, mutta lopulta sanoin miehelle, etten kestä kipua enempää. Olin siellä noin 45min ja aukesin 7cm asti. Alunperin mun piti mennä ammeesta tarkkailuhuoneeseen mikä vaihtuikin lennosta suoraan saliin, koska mun supistukset olivat niin säännöllisiä. Meille oli sanottu, että olis...
Lue lisää