Kuukausi laskettuun aikaan

Eilen oli viimeinen ulta ja tutustuminen synnytyssaliin. Ultrassa kaikki oli hyvin. Vauva kasvoi hyvin käyrillä, hiukan oli vatsanympärys kapeampi kuin pitäisi olla, mutta ei mitenkään liian pieni ollut. Lääkäri sanoi, ettei vauvasta tulisi kovin isoa, vain vähän päälle kolme kiloa, hän arvioi. Nyt painoarvio oli 2550 g. Lääkäri teki myös sisätutkimuksen ja sanoi, ettei mulla pitäisi olla mitään ongelmaa synnyttää. Lantio oli kuulemma hyvä. Onneksi kaikki oli hyvin. Kuvaa ei saatu muistoksi, koska vauva olo jo niin alhaalla.

Synnytyssaliin tutustuminen jännitti, mutta auttoi stressiini ja synnytysjännitykseen. Sain kuulla erilaisista kivunlievityksistä ja päätin, etten ottaisi epiduraalia. Oli olemassa myös kohdunkaulanpuudutus ja ilokaasu. Tuo kohdunkaulanpuudutuskin kuulosti hurjalta. Sain myös nähdä synnytysjakkarat ja jumppapallot, joita voisi halutessaan käyttää. Ajattelin kyllä ainakin koittaa synnytysjakkaraa ja haluaisin myös koittaa ammetta. Olisin toivonut kovasti vesisynnytystä, mutta se eo valitettavasti ole vielä täällä sairaalassa mahdollista. Se vähän jäi harmittamaan. Jäin myös miettimään sitä sähköä selkään ja se alkoi ahdistaa. Tuntuu, että kaikki kivunlievitykset liittyi myös jollain tapaa kipuun ja sitä kautta pelkäsin niitä. Toisella kivulla huomio pois toisesta kivusta -periaatteella. Ei sopinut minulle. Jos pystyisin vaan menemään ilman kivunlievitystä. Onhan mulla korkea kipukynnys.

Tänään on enää jäljellä kuukausi laskettuun aikaan. Mua on alkanut todellakin jännittää! Tänään on ollut aika paljon supistuksia ja pelkäsin jo lapsen syntyvän elokuvateatteriin. Onneksi kuitenkin vielä on masussa. Vaikka kyllä hän saa tulla silloin kuin itse haluaa. Äidin rakas pieni.