Vieras vauva

Eilinen:
Vauva oli kääntynyt pois raivotarjonnasta ja oli kuulemma nyt hieman vinottain, mutta kuitenkin pää alaspäin. Neuvolassa sanoivat, että menossa raivotarjontaan. Vauvalla olo kaikki kunnossa, äidin pulssi vaan huiteli 90 ja säikähtivät alussa sitä vauvan pulssiksi. Muuten kaikki meni käynnillä hyvin, paitsi, että olin unohtanut henkkarit kotiin emmekä voineet siksi tunnustaa isyyttä. Seuraava käynti sovittiin kolmen viikon päähän.

Ilta kotona oli vaikea. Itku on alkanut taas olemaan herkässä. Tuntuu kuin en tuntisi mun vauvaa enää. Ihan kuin hän olisi mulle täysin vieras, vaikka aiemmin olen häntä rakastanut. Itkin oloani, itkin sitä, kun nyt minusta tuntuu etten haluaisi vauvaa. Se on väärä tunne, en saa tuntea niin. Tuntuu pahalta. Haluan sen rakkauden takaisin. Nyt tuntuu, kun en välittäisi. Ehkä olen itse liian masentunut. Se on pelottavaa. Entä jos jotain sattuu? Voin kunpa pieni syntyisi jo, niin kaikki olisi paremmin. Että muistaisin taas, että tuntisin. Olen hukkunut, kadottanut äitiyden ilon. Kaikki on synkkää sumua, vaikka nytkin kun tätä kirjoitan niin vauva liikkuu ahkerasti. Miksi se ei silti tunnu enää samalta? Mihin kaikki katosi? Miten äiti voi "unohtaa" lapsensa?

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Epäonnistunut äiti

En tiedä mistä aloittaa. Vaikka siitä, että mun pieni tyttö täytti tänään kaksi kuukautta. Enkä ollut kotona juhlistamassa... Menin aamulla päivystykseen, koska en enää uskaltanut jäädä kotiin. Meinasin satuttaa itseäni, meinasin päättää kaiken. Mutta sain tilanteen vielä hallittua. Myöhemmin tänään menin osastolle omasta pyynnöstäni, koska en luottanut enää itseeni. Saan kuulemma olla täällä muutaman päivän. Koen epäonnituneisuutta. Ei mulla saa mennä huonosti. En ollut uskaltanut puhua aiemmin. Häpeän tätä, munhan pitäisi olla onnellinen vaikka pohjimmiltaan toki olenkin. Nyt täällä mua ahdistaa olla niin kaukana mun pikkusesta. En ole pystynyt juurikaan syömään. Mulla on niin ikävä. Muuta mitä on tapahtunut niin tyttö on kaste...
Lue lisää

Minusta tuli etä-äiti

En ole kirjoitellut hetkeen, en ole pystynyt. Menin pilaamaan kaiken ja syytän siitä itseäni vieläkin. Mun lapsi vietiin multa. Sitä en anna itselleni anteeksi. Olimme siis perhekuntoutuksessa, mutta se ei onnistunut. En kyennyt kestämään pahaa oloani ja yksinäisyydentunnetta. Sossut päättivät keskeyttää perhekuntoutuksen ja päättivät myös, että lapseni lähtee minulta isovanhemmilleen. Tämä on ollut minulle kova isku. Isku vasten kasvoja. Olen joutunut katsomaan peiliin ja sanomaan itselleni rumasti. Olen vihannut itseäni niin paljon. Varsinkin sitä miksen ottanut apua vastaan, siis oikeasti. Lapseni on ollut pian neljä kuukautta sijoitettuna. Ja minä olen yrittänyt saada elämääni kuntoon. Vaikeaa se on ollut ilman hänen nauruaan ja läsnäoloaan. Kaikki on tuntunut niin tyhjältä ja merkityksettömält...
Lue lisää

Syntymä

Tänään olisi ollut laskettu päivä, mutta meidän pikkuinen tyttö syntyikin jo 8.5 klo 23:44. Viikkoja kertyi 38+2 ja painoa 2920 g, pituutta 48cm. Synnytys käynnistyi supistuksilla jotka alkoivat jo yön puolella kahden aikoihin ja tihenivät ja kipeytyivät iltapäivää ja iltaa kohti. Lämmin suihku sai supistukset tihenemään ja siitä tiesin, että nyt synnytys on käynnissä. Tulimme noin klo 21 aikoihin sairaalaan. Olin silloin 3cm auki. Halusin kokeilla ammetta, olin sen jo etukäteen päättänyt. Lämmin vesi auttoi kipuihin vähän, mutta lopulta sanoin miehelle, etten kestä kipua enempää. Olin siellä noin 45min ja aukesin 7cm asti. Alunperin mun piti mennä ammeesta tarkkailuhuoneeseen mikä vaihtuikin lennosta suoraan saliin, koska mun supistukset olivat niin säännöllisiä. Meille oli sanottu, että olis...
Lue lisää