Monenlaista on tapahtunut

En ole kirjoittanut taas aikoihin ja syy löytyy väsymyksestä, joka on palannut. Loppua kohden mennään, enää 10 viikkoa laskettuun aikaan! On tää niin jännää. Mietin mihin tää aika on kulunut.

Helmikuun alussa mulla oli muutto toiseen asuntoon lähemäksi lapsen tulevia isovanhempia. Heidän olisi sitten helpompi autella, jos tarvitsen jossain apua. Tuli käytyä jo "uudella" paikkakunnalla neuvolassakin. Kaikki oli hyvin vauvalla. Sydämensyke 130. Ensikerralla olisi sitten isyyden tunnustaminen, mikä jostain syystä mua vähän stressaa.

Kaikki oli kunnossa ja mä sain huokaista helpotuksesta. Hetkeksi. Kunnes viime sunnuntai - maanantain välisenä yönä alkoi tuntua menkkamaisia kipuja, jonka jälkeen alkoi supistella. Supistukset olivat kipeitä ja tiheemmillään kahden välissä oli 10 minuuttia. Soitimme synnytyssaliin, josta meitä kehotettiin tulemaan käymään tarkistamassa onko synnytys mahdollisesti alkanut. Minä menin lievään shokkiin siinä tilanteessa. Pelkäsin, että nyt se vauva syntyy 10 viikkoa etuajassa!! Hoin Nikolle, etten ole vielä valmis synnyttämään. Mua pelotti todella paljon. Pelkäsin myös vauvan puolesta, jos hänellä ei olisi kaikki hyvin.

Soitin yöllä ystävälläni, joka lupasi tulla viemään meidät sairaalaan. Kello oli kaksi yöllä, kun saavuimme sairaalalle. Meitä oltiin siellä heti vastassa. Kätilö kutsui meidät sisälle huoneeseen. Seurattiin vauvan sykettä ja supistuksia. Sain supistuksia ehkäisevän piikin ja panadolia kipuihin. Sen jälkeen lääkäri vielä tutki minut ja ultrasi vauvan. Kaikki oli hyvin meillä molemmilla. Vauva ei ollut onneksi vielä syntymässä. Lääkäri sanoi, että mun vauva on liikkuvaa sorttia  ja se voi aiheuttaa supistuksia niinkin paljon. Vauva potkaisi ultratessa siihen ultrauslaitteeseen ja sykettä kuunneltaessa myös liikkui koko ajan niin, että anturia jouduttiin siirtää useasti. Sain lähteä kotiin. Lääkäri kuitenkin sanoi, että ei voi koskaan tietää milloin syntyy, koska oli esikoinen kyseessä. Kehotti tulemaan takaisin jos supistukset jatkuvat taas kipeinä. Onneksi nyt on ollut kaikki kunnossa. Minua kehotettiin vain lepäämään enemmän.

Jouduin käymään synnytyssalin päivystyksessä jo kerran aiemminkin pari viikkoa sitten pienen verenvuodon takia. Sille ei löytynyt kuitenkaan mitään varmaa selitystä ja onneksi silloinkin kaikki oli kunnossa.

Olemme ostelleet vauvalle kaikenlaista. Vaaleanpunaista tietenkin. Meiltä puuttuu enää vaunut ja patja pinnasänkyyn. Semmoinen babynest olisi myös ihana! Muuten meillä puuttuu vaan enää kaikkea pientä. No eihän tässä olekaan enää kauaa aikaa hoitaa hankintoja. Tuntuu niin hyvältä ostaa vauvalle kaikkea. Eilen pesin juuri vauvanvaatteet mitä olin ostanut. Vielä ne pitäisi viikata kaappeihin. Tuntuu niin oudolta vieläkin. Minullekko vauva?

Viime viikonloppuna oli myös ystäväni babyshowerit, joita minä olin siis järjestämässä muiden hänen ystäviensä kanssa. Ystäväni saa myös vauvan toukokuussa. Muutaman viikon aiemmin kuin minä. Otimme siellä kutsuilla yhteiskuvan meistä ja tuntui jotenkin ihmeelliseltä, että me saadaan vauvat näinkin yhtä aikaa. Olemmehan tunteneet toisemme jo kymmenisen vuotta. Babyshowereilla oli kivaa ohjelmaa. Ystäväni piti tunnistaa pilttien makuja silmät kiinni ja arvata meidän kaikkien paikallaolijoiden vauvakuvista kuka on kuka. Lopussa oli vielä meille vieraille vauva-arvauskortit mihin piti arvata muun muassa vauvan syntymäaika, paino, pituus ja silmien- sekä hiustenväri. Salaa olisin toivonut itsellenikin järjestettävän sellaiset. Mutta minulla ei ole sellaista ystäväporukkaa kuin tällä ystävälläni. Olin kuitenkin iloinen, kun sain olla hänen kutsuillaan.

Nyt olen siis ollut hyvin väsynyt ja levännyt paljon niin kuin se lääkäri mulle ohjeisti. Eilenkin makasin lähes koko päivän. Ehkä se olo tästä tasoittuu. En vaan saisi rasittaa itseäni nyt liikaa. Asuntokin huutaa siivousta ja mietin voinko edes tarttua imurin varteen juuri nyt. No ehkä kestän nyt hetken tätä kaaosta mikä täällä vallitsee. Yritän keskittyä nyt siihen lepäämiseen. Kyllä kaikki järjestyy aikanaan. Tiskata kyllä ajattelin, ettei sotku karkaa kokonaan käsistä.

Näihin tunnelmiin lopetan nyt kirjoittamisen ja toivon tosissani, ettei niitä supistuksia tulisi enää tässä ennen kuin oikeasti on synnyttämisen aika.