Pitkä on hiljaisuus

Syy kirjoittamattomuuteen on ollut se, etten ole vaan saanut kirjoitettua. Mieli on vaihdellut paljon. Pitkään meni huonommin, nyt onneksi aurinkokin alkaa näyttäytymään elämässä. Olen saanut paljon huonoa palautetta liittyen raskauteeni. Ensin menin ihan hajalle niistä sanoista, mutta nyt pystyn jo jättää ne omaan arvoonsa. Raskaus on mennyt nopeasti, ollaan jo yli puolenvälin menossa. Vointi on tasoittunut paljon ja elämä tuntuu nyt kevyemmältä. En ole enää niin väsynytkään. Pahoinvointi ei ole hävinnyt vaan oikeastaankin pahentunut. Mulle on tullut outoja mielihaluja ruokiin. Yksi ehdoton on, että juissia pitää olla aina kaapissa. Toinen himo on kurkkusalaatti ja kolmas mansikkarahka. Välillä saattaa tulla yllätyksiä nimittäin yhtenä iltana/yönä halusin jostain syystä syödä kylmää kasvishernekeittoa suoraa purkista. Sieltä mä vaan lusikoin menemään. Niko oli hyvin huvittunut tästä.

Kasvukivut ja liitoskivut ovat nyt tulleet. Eilen mulla taisi olla harjoitussupistuksiakin. Olin huolissani kivuista, mutta ne ovat kuulemma normaaleja, joten yritän luottaa siihen. Vauva potkii aina välillä ja maha on pikkuisen kasvanut. Oikeastaan ne potkut sai mut vasta tajuamaan, että oon raskaana. Se tuntui hyvältä. Nikokin tunsi jo potkut, kun laittoi käden mahalleni. Hän liikuttui tilanteesta. "Meidän pikkunen." Hän sanoi.

Ylihuomenna meillä on rakenneultra ja mua jännittää ihan hirveesti se. Oon kuitenkin yrittänyt tehdä kaikenlaista, että unohtaisin jännityksen ja pelot. Se on toiminut, olo on ollut kevyempi. Toivon koko sydämestäni, että kaikki on hyvin. Ja tuntuu ihanalta saada tietää onko vauva poika vai tyttö. Epäilen vieläkin vahvasti sitä tyttöä, mutta saas nyt nähdä. Jännää.

Odotan sua jo niin kovasti mun syliin.