It's a girl!

Meillä oli viime viikolla rakenneultra. Mua jännitti ihan hirveästi sinne meno. Pelkäsin, ettei kaikki ole hyvin. Onneksi kuitenkin kaikki näytti hyvältä. Vauva oli kasvanut paljon, painoa oli jo arviolta 480g. Voi mun pientä. Saimme myös tietää hänen olevan todennäköisesti tyttö. Lääkäri, joka ultrasi sanoi: "En mä ainakaan mitään poikamaista näe." Nyt siis tytölle keksimään nimiä. Tyttöhän mä olin veikannut lähes alusta asti. Mun äitikin puhui tyttömahasta. Maha onkin jo kasvanut ja neuvolassa sanoivat eilen, että kuukauden päästä kenenkään ei tarvitse arvailla, että oon raskaana. Heidän mielestään olen kuulemma niin hoikka, että näkyi hyvin kohdun kasvu. Kuunneltiin myös vauvan sydänääniä ja oli "tyttömäinen" syke noin 150. He sanoivat sielläkin, että mun maha oli kasvanut paljon ja hyvällä tavalla. Vastasin: "Että kerrankin hyvällä tavalla" Sain paljon lähetteitä verikokeisiin. Sikiön veriryhmän määrittämiseen ja sokerirasitukseen. Mulla on itsellä veriryhmä B- ja jos vauvalla on plus veriryhmän perässä niin saan jonkun pistoksen. Saa nyt nähdä sitten.

Kaikki on muuten mennyt hyvin. Pahoinvointikin helpottaa vähitellen, ainakin tällähetkellä. Vauva potkii jo paljon ja ruokahalukin kasvaa. Olin silti syönyt liian vähän sillä paino oli vähän pudonnut. Olen myös löytänyt uuden mieliruuan cream crakerit. Niitä voisin syödä paketillisen kerralla. Meillä on vielä tulossa tällä viikolla pikkulapsipsykiatrialle aika. Mua stressaa se ihan hirveästi. Mutta pakko sekin käynti on hoitaa. Sain neuvolasta myös raskaustodistuksen eli nyt voin hakea kelan tukia ja äitiyspakkauksen. Ei enää kauaa, että vauva syntyy. Voi kunpa joku järjestäisi mulle babyshowerit.

Aika on mennyt niin äkkiä, ehkä liiankin. Vasta nyt olen alkanut nauttia raskaudesta. Nyt tuntuu hyvältä ja kaikki näyttää olevan paremmin. Onneksi näin. Oon niin onnellinen siitä pienestä ihmeestä, joka sisälläni kasvaa. Mun pieni rakas tyttöni.