Ajatuksia perheestä

Pelottaa. Mulla on ollut kipuilua. Mietin, jos se enteileekin jotain pahaa. Masennuskin on nostanut taas päätään ja oon ollu tosi väsyksissä. Oon yrittänyt silti tsempata ja ajatella perhettäni. Niin, tuntuu oudolta sanoa "perhettäni" mutta sehän mulla jo on. Oma perhe joka kasvaa keväällä vielä lisää. Oon iloinen tästä perheestä. Onneksi se onni on pelkoja vahvempi.

Olemme paljon miettineet Nikon kanssa tuleeko lapsesta tyttö vai poika. Mietimme myös kummalta lapsi perii ja mitä. Edelleen minusta vahvasti tuntuu, että lapsi olisi tyttö ja, että hänellä olisi minun silmät. Kysymyksiä on paljon päässä. Miten lapsi voi nyt ja miten hän siellä kasvaa. Nukkuuko lapsi välillä, tunteeko kosketuksen. Tämä aika on niin jännää ja päivät kuluvat nopeasti. Suojelen mun pikkuista loppuun asti.

Edelleen tuntuu oudolta olla tuleva äiti. Siihen liittyy niin paljon tunteita. Raskaus tuntuu hyvältä, mutta se pelottaakin. Eniten pelottaa painon nousu ja se, jos kaikki ei menisikään hyvin. Nikostakin tuntuu oudolta ajatella isyyttään ja sitä, että hän saa lapsen 20-vuotiaana minun ollessa 24 vuotias. Silti olemme molemmat hyvillä mielin ja onnellisia. Joka ilta Niko silittää mahaani, se tuntuu tosi hyvältä. Olen niin onnellinen masennuksesta huolimatta. Ei mikään voi viedä mun onnea pois. Toivon niin.

Pikkuistani rakastaen:

Tuleva äiti Emilia

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Epäonnistunut äiti

En tiedä mistä aloittaa. Vaikka siitä, että mun pieni tyttö täytti tänään kaksi kuukautta. Enkä ollut kotona juhlistamassa... Menin aamulla päivystykseen, koska en enää uskaltanut jäädä kotiin. Meinasin satuttaa itseäni, meinasin päättää kaiken. Mutta sain tilanteen vielä hallittua. Myöhemmin tänään menin osastolle omasta pyynnöstäni, koska en luottanut enää itseeni. Saan kuulemma olla täällä muutaman päivän. Koen epäonnituneisuutta. Ei mulla saa mennä huonosti. En ollut uskaltanut puhua aiemmin. Häpeän tätä, munhan pitäisi olla onnellinen vaikka pohjimmiltaan toki olenkin. Nyt täällä mua ahdistaa olla niin kaukana mun pikkusesta. En ole pystynyt juurikaan syömään. Mulla on niin ikävä. Muuta mitä on tapahtunut niin tyttö on kaste...
Lue lisää

Minusta tuli etä-äiti

En ole kirjoitellut hetkeen, en ole pystynyt. Menin pilaamaan kaiken ja syytän siitä itseäni vieläkin. Mun lapsi vietiin multa. Sitä en anna itselleni anteeksi. Olimme siis perhekuntoutuksessa, mutta se ei onnistunut. En kyennyt kestämään pahaa oloani ja yksinäisyydentunnetta. Sossut päättivät keskeyttää perhekuntoutuksen ja päättivät myös, että lapseni lähtee minulta isovanhemmilleen. Tämä on ollut minulle kova isku. Isku vasten kasvoja. Olen joutunut katsomaan peiliin ja sanomaan itselleni rumasti. Olen vihannut itseäni niin paljon. Varsinkin sitä miksen ottanut apua vastaan, siis oikeasti. Lapseni on ollut pian neljä kuukautta sijoitettuna. Ja minä olen yrittänyt saada elämääni kuntoon. Vaikeaa se on ollut ilman hänen nauruaan ja läsnäoloaan. Kaikki on tuntunut niin tyhjältä ja merkityksettömält...
Lue lisää

Syntymä

Tänään olisi ollut laskettu päivä, mutta meidän pikkuinen tyttö syntyikin jo 8.5 klo 23:44. Viikkoja kertyi 38+2 ja painoa 2920 g, pituutta 48cm. Synnytys käynnistyi supistuksilla jotka alkoivat jo yön puolella kahden aikoihin ja tihenivät ja kipeytyivät iltapäivää ja iltaa kohti. Lämmin suihku sai supistukset tihenemään ja siitä tiesin, että nyt synnytys on käynnissä. Tulimme noin klo 21 aikoihin sairaalaan. Olin silloin 3cm auki. Halusin kokeilla ammetta, olin sen jo etukäteen päättänyt. Lämmin vesi auttoi kipuihin vähän, mutta lopulta sanoin miehelle, etten kestä kipua enempää. Olin siellä noin 45min ja aukesin 7cm asti. Alunperin mun piti mennä ammeesta tarkkailuhuoneeseen mikä vaihtuikin lennosta suoraan saliin, koska mun supistukset olivat niin säännöllisiä. Meille oli sanottu, että olis...
Lue lisää