10+2

Mitä mulle kuuluu? Mulla menee nyt paremmin. Olin osastolla vajaa viikon. Nyt kotona asiat rullaa paremmin. Saan aikaan asioita ja nyt mulla on myös aikaa levätä. Se on ollut hyvä. En ole ylikuormittunut.

Ensimmäisellä neuvolakäynnilläkin on tullut nyt käytyä. Mua jännitti ihan hirveen paljon ja se näkyi mun verenpaineessakin. Tuntui, että puolet asioista meni ohi jännityksen takia. Tilanne oli niin outo. Piti vastailla paljon kysymyksiin ja sai kasan ohjeita mitä tulisi noudattaa. Onneksi siitäkin käynnistä selvittiin, kun kihlattu Niko oli tukena. Seuraava käynti onkin vasta marraskuun lopussa.

Tuntuu, että nää raskausviikot menee todella äkkiä. Oon alkanut nukkua pitkiä yöunia, reilusti yli 10 tuntia. Pahoinvointi on ja pysyy. Pitää syödä kahden tunnin välein tai alkaa oksettamaan. Mielialatkin heittelee tavallista enemmän. Kun tulin yhtenä päivänä kotiin niin aloin itkeä tiskien takia. Vihastunut olen myös pienistäkin jutuista. Kaikki tuntuu ärsyttävän nyt. On tämä silti ihanaa aikaa ja odotan jo nyt sitä hetkeä, kun saan pidellä sitä pientä sylissäni.

Pelko on myös kokoajan läsnä. Entä, jos kaikki ei menekään hyvin. Mulla on ollut kipuja ja pelkään niiden enteilevän jotain huonoa. Kaverini sai keskenmenon ja mä oon alkanut miettiä sitä ihan liikaa. Pelkään samaa kohtaloa. Pitäisi vaan ajatella, että kaikki menee hyvin, mutten enää pysty. Yritän silti elää toivossa ja nauttia jokaisesta päivästä pikkuiseni kanssa. Oon niin onnellinen hänestä. Jokainen päivä on arvokas. Aion elää joka päivän.

Uskoen ja toivoen:

Tuleva äiti Emilia