Yhtä sykkivää sydäntä

Raskaana oleminen on ollut rankkaa, mutta kyllä se antaakin paljon. Nyt pieni on yhtä sykkivää sydäntä ja ajatus siitä tuntuu jännittävältä ja upealta. Raskasta on ollut aamupahoinvoinnin kanssa, joka jatkuu aina pitkälle iltapäivään. Epäilen vahvasti, että masussa kasvaa tyttövauva. Tuntuu vain siltä. Saa nähdä! Väsymys on hellittänyt hieman. Kivut ovat miltein kadonneet ja se on ollut syvä helpotus. Tiedän, että vauvalla on kaikki hyvin. Tunnen sen.

Eilen meille tuli jo lasten pinnasänky!! Se tuntui niin ihanalta, kun valkoinen pieni sänky kannettiin makuuhuoneeseen. Pian se vauva tulee. Päivät ja viikot menee niin äkkiä, enkä vieläkään ole kertonut vanhemmilleni asiasta. Nikon kanssa olemme jutelleet paljonkin miten vanhempani mahtaisivat reagoida. Mietin miten heille kertoisin. Sanoisinko vain suoraa vai kiertäisinkö asian jotenkin? En ole vieläkään päättänyt.

Olen huomannut raskauden edetessä, etten pysty syömään enää kovin makeita ruokia. Suklaa eivätkä karkitkaan enää maistu. Suolaisenhimo sen sijaan on kova! Yöunet ovat pidentyneet ja parantuneet. Nukun niin sikeästi! Nälkä on ja pysyy. Kokoajan voisi vaan syödä! Mua jännittää niin kovasti raskauden eteneminen. Tuntuu, että halkean jännityksestä! En ole vieläkään sisäistänyt kunnolla sitä, että olen raskaana.

Jännittäen ja odottaen:

Tuleva äiti Emilia

Kommentit

  1. Soikkeli27. syyskuuta 2017 klo 13.36

    Moi! Uskon et jännittää tuleva. Onneks oot nyt hyvällä mielellä.
    Hienoo et vihdoin nukut kunnolla.

    En voi samaistuu noihin tunteisiin mutta uskon kyllä et on ihanaa kun perheenne kasvaa. Sitähän sä olitkin jo pitkään toivonu.

    Onnea vielä kerran <3

    VastaaPoista
  2. Hulluäiti4. lokakuuta 2017 klo 1.24

    Kiitos paljon! <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Epäonnistunut äiti

En tiedä mistä aloittaa. Vaikka siitä, että mun pieni tyttö täytti tänään kaksi kuukautta. Enkä ollut kotona juhlistamassa... Menin aamulla päivystykseen, koska en enää uskaltanut jäädä kotiin. Meinasin satuttaa itseäni, meinasin päättää kaiken. Mutta sain tilanteen vielä hallittua. Myöhemmin tänään menin osastolle omasta pyynnöstäni, koska en luottanut enää itseeni. Saan kuulemma olla täällä muutaman päivän. Koen epäonnituneisuutta. Ei mulla saa mennä huonosti. En ollut uskaltanut puhua aiemmin. Häpeän tätä, munhan pitäisi olla onnellinen vaikka pohjimmiltaan toki olenkin. Nyt täällä mua ahdistaa olla niin kaukana mun pikkusesta. En ole pystynyt juurikaan syömään. Mulla on niin ikävä. Muuta mitä on tapahtunut niin tyttö on kaste...
Lue lisää

Minusta tuli etä-äiti

En ole kirjoitellut hetkeen, en ole pystynyt. Menin pilaamaan kaiken ja syytän siitä itseäni vieläkin. Mun lapsi vietiin multa. Sitä en anna itselleni anteeksi. Olimme siis perhekuntoutuksessa, mutta se ei onnistunut. En kyennyt kestämään pahaa oloani ja yksinäisyydentunnetta. Sossut päättivät keskeyttää perhekuntoutuksen ja päättivät myös, että lapseni lähtee minulta isovanhemmilleen. Tämä on ollut minulle kova isku. Isku vasten kasvoja. Olen joutunut katsomaan peiliin ja sanomaan itselleni rumasti. Olen vihannut itseäni niin paljon. Varsinkin sitä miksen ottanut apua vastaan, siis oikeasti. Lapseni on ollut pian neljä kuukautta sijoitettuna. Ja minä olen yrittänyt saada elämääni kuntoon. Vaikeaa se on ollut ilman hänen nauruaan ja läsnäoloaan. Kaikki on tuntunut niin tyhjältä ja merkityksettömält...
Lue lisää

Syntymä

Tänään olisi ollut laskettu päivä, mutta meidän pikkuinen tyttö syntyikin jo 8.5 klo 23:44. Viikkoja kertyi 38+2 ja painoa 2920 g, pituutta 48cm. Synnytys käynnistyi supistuksilla jotka alkoivat jo yön puolella kahden aikoihin ja tihenivät ja kipeytyivät iltapäivää ja iltaa kohti. Lämmin suihku sai supistukset tihenemään ja siitä tiesin, että nyt synnytys on käynnissä. Tulimme noin klo 21 aikoihin sairaalaan. Olin silloin 3cm auki. Halusin kokeilla ammetta, olin sen jo etukäteen päättänyt. Lämmin vesi auttoi kipuihin vähän, mutta lopulta sanoin miehelle, etten kestä kipua enempää. Olin siellä noin 45min ja aukesin 7cm asti. Alunperin mun piti mennä ammeesta tarkkailuhuoneeseen mikä vaihtuikin lennosta suoraan saliin, koska mun supistukset olivat niin säännöllisiä. Meille oli sanottu, että olis...
Lue lisää