Jännitystä ilmassa

Ärtymys on kasvanut. Tiuskin ja äyskin, kuin pieni lapsi. Tunteet heittelevät rajummin. Itkeskelen herkemmin ja saan myös itkukohtauksia. Kutitella mua ei saa, sillä kosketusherkkyys on nyt huipussaan. En ole ikinä kutissut näin paljon kuin nyt. Kyselen jatkuvasti kihlatultani Nikolta miksi mua väsyttää ja miksi on näin nälkä taas? Hän sanoo aina, että siitä yhdestä syystä. Kyllähän minäkin sen tiedän, mutta kyselen silti, koska tuntuu hyvältä saada se vastaus. Tuntuu hyvältä olla raskaana.

Päivät kuluvat nopeasti, levätessä, katsellessa sarjoja, lukiessa, syödessä ja nukkuessa. Olen viettänyt niin paljon aikaa makuuhuoneessa leväten, että siitä on tullut jo tapa. Katoan makuuhuoneeseen aina sopivan tilaisuuden tullen. Sanon vain Nikolle, että haluan nyt levätä. Täällä olo tuntuu paljon turvallisemmalta kuin olohuoneessa, joka on paljon isompi kuin tämä makuuhuone. Kai se on jotenkin vaistossa, että haluaa mennä suojaan ja turvaan, kun odottaa lasta. Olemme miettineet enemmänkin näitä vaistomaisia asioita. Niko ei nimittäin ole saanut nukutuksi juuri yhtään. Tänään sanoin hänelle, että entä jos sekin on vaistossa. Minäkään en sen puolin ole nukkunut kovinkaan hyvin. Tämä aika on niin jännittävää ja uutta, ettei saa edes nukutuksi, kun miettii niin paljon asioita.

Olen miettinyt paljon eri ihmisten reaktioita siihen miten he suhtautuisivat raskauteeni, myös Niko on miettinyt asiaa. Mietin miten kertoa esimerkiksi vanhemmilleni. En aio kyllä vielä kertoa heille, enkä muillekaan sukulaisilleni. Ajattelin odottaa vielä muutaman viikon, kunnes raskaus on pidemmällä ja vakaampi. Mua jännittää ihan hirveesti!

Näihin tunnelmiin odottavaisin mielin:

Tuleva äiti Emilia