Äitiyden aalloilla

Eilen oli viimeinen ulta ja tutustuminen synnytyssaliin. Ultrassa kaikki oli hyvin. Vauva kasvoi hyvin käyrillä, hiukan oli vatsanympärys kapeampi kuin pitäisi olla, mutta ei mitenkään liian pieni ollut. Lääkäri sanoi, ettei vauvasta tulisi kovin isoa, vain vähän päälle kolme kiloa, hän arvioi. Nyt painoarvio oli 2550 g. Lääkäri teki myös sisätutkimuksen ja sanoi, ettei mulla pitäisi olla mitään ongelmaa synnyttää. Lantio oli kuulemma hyvä. Onneksi kaikki oli hyvin. Kuvaa ei saatu muistoksi, koska vauva olo jo niin alhaalla. Synnytyssaliin tutustuminen jännitti, mutta auttoi stressiini ja synnytysjännitykseen. Sain kuulla erilaisista kivunlievityksistä ja päätin, etten ottaisi epiduraalia. Oli olemassa myös kohdunkaulanpuudutus ja ilokaasu. Tuo kohdunkaulanpuudutuskin kuulosti hurjalta. Sain myös nähdä synnytysjakkarat...

Mulla on taustalla syömishäiriöoireilua ja silti sain tänään kuulla siitä kuinka olen saanut liian nopeasti liikaa painoa. Romutuin täysin ja menin lukkoon. Neuvolassa kysyttiin oonko syönyt epäterveellisesti ja liikkunut aiempaa vähemmän. Siitä tiesin mulle olleen kertyneen liikaa painoa viime kerrasta. Noin +3 kiloa vähän vajaa kuukaudessa. Onko se liikaa? Kuka sen määrittää mikä on liikaa? Olen lähes aina ollut hoikanpuoleinen ja kuullut, että ylipainoiset ovat yleensä saaneet kärsiä tuollaisesta sättimisestä. Nyt kuitenkin minä olin sen uhri ja vielä syntymäpäivänäni. Tuli niin paha olo, että syömishäiriöajatukseni aktivoituivat. "Voinko syödä tuota?" -En voi. "Pitääkö mun laihtua?" -Pitää. "Pitääkö mun oksentaa?" -Pitäisi. Koska mähän o...

Minun voimani uupuivat ja masennus oli alkanut ottaa valtaa, samoin itsetuho mikä oli ennen ollut osana elämääni, mutta oli ollut nyt pitkään poissa. Minua pelotti, tunsin olevani huono äiti, kun jouduin ottamaan apua vastaan. Jouduin mennä neljäksi päiväksi osastolle lepäämään. Se tuntui väärältä ja pelottavaltakin. Munhan piti pärjätö yksin ja olla vahva. Pelkään tästä aiheutuvaa uutta ennakollista lasu ilmoitusta. Pelkään, että he vievät lapsen pois. Vielä torstaina olin kiiluvin tähtisilmin väittänyt sossun tädeille, että mulla menee nyt hyvin. Ja niin menikin, romahdin vaan siitä kotikäynnistä minkä he tulisivat tekemään. Se veti minut ihan pohjalle ja sai ahdistumaan. Millä muullakaan lievitin ahdistusta kuin itsetuholla, sillä tutulla ja turvallisella. Säik...