Äitiyden aalloilla

Pelottaa. Mulla on ollut kipuilua. Mietin, jos se enteileekin jotain pahaa. Masennuskin on nostanut taas päätään ja oon ollu tosi väsyksissä. Oon yrittänyt silti tsempata ja ajatella perhettäni. Niin, tuntuu oudolta sanoa "perhettäni" mutta sehän mulla jo on. Oma perhe joka kasvaa keväällä vielä lisää. Oon iloinen tästä perheestä. Onneksi se onni on pelkoja vahvempi. Olemme paljon miettineet Nikon kanssa tuleeko lapsesta tyttö vai poika. Mietimme myös kummalta lapsi perii ja mitä. Edelleen minusta vahvasti tuntuu, että lapsi olisi tyttö ja, että hänellä olisi minun silmät. Kysymyksiä on paljon päässä. Miten lapsi voi nyt ja miten hän siellä kasvaa. Nukkuuko lapsi välillä, tunteeko kosketuksen. Tämä aika on niin jännää ja päivät kuluvat nopeasti. Suojelen mun pikkuista loppu...

Mitä mulle kuuluu? Mulla menee nyt paremmin. Olin osastolla vajaa viikon. Nyt kotona asiat rullaa paremmin. Saan aikaan asioita ja nyt mulla on myös aikaa levätä. Se on ollut hyvä. En ole ylikuormittunut. Ensimmäisellä neuvolakäynnilläkin on tullut nyt käytyä. Mua jännitti ihan hirveen paljon ja se näkyi mun verenpaineessakin. Tuntui, että puolet asioista meni ohi jännityksen takia. Tilanne oli niin outo. Piti vastailla paljon kysymyksiin ja sai kasan ohjeita mitä tulisi noudattaa. Onneksi siitäkin käynnistä selvittiin, kun kihlattu Niko oli tukena. Seuraava käynti onkin vasta marraskuun lopussa. Tuntuu, että nää raskausviikot menee todella äkkiä. Oon alkanut nukkua pitkiä yöunia, reilusti yli 10 tuntia. Pahoinvointi on ja pysyy. Pitää syödä kahden tunnin välein tai alkaa oksettamaan. Mielialatkin heittelee tavallista enemm...

On sattunut paljon viime kerrasta, kun kirjoitin. Ennakollinen lasu ilmoitus on tehty ilman suostumustani. He ovat huolissaan miten pärjään. Jouduin osastolle sunnuntaina ja olen edelleen täällä. Ärsyttää olla, sillä tämä ei todellakaan anna hyvää kuvaa sosiaalipuoleen pärjäämisestäni. Tuntuu pahalta olla näin heikko. Halusin pärjätä itse ja näyttää sen muillekin. Vanhemmilta sain karua palautetta siitä, että olisin ihan paska äiti. He epäilevät pärjäämistäni vauvan kanssa, vaikka siihenhän on vielä paljon aikaa. He olivat todella tuomitsevia vaikkakin huolissaan niin kuin osa ystävistänikin. Mun vointi on ollut väsynyt ja masentunut jo jonkin aikaa. Pää ei kestänyt, koska en saanut kotona levättyä tarpeeksi. Nyt lepäilen muutaman päivän osastolla ja l...

Kaikki menee omalla painollaan. Raskaus etenee ja minä vahvistun samalla. Olen saanut paljon taistelutahtoa raskauden edetessä. En tiedä mistä se voima kumpuaa, ehkä siitä tulevasta vastuusta. Vastuuntunnon myötä myös epäilykset kasvavat. Kysymykset "Entä jos musta ei olekaan tähän?" pyörivät mielessä. Uskon silti pohjimmiltani, että minusta on tähän. Aion taistella ja tsempata, niin olen jo nyt tehnyt, mutten aio lopettaa sitä! Haluan näyttää kaikille, että minusta on tähän. Haluan näyttää, että pärjään. Kerroin vanhemmilleni raskaudesta ja myös sisaruksilleni. Vanhemmat onnittelivat ja äiti sanoi, että oli aavistellut sitä silloin, kun viimeksi nähtiin. Vanhmat halasivat mua ja kyselivät mun mielipidettä asiaan. Äiti alkoi heti tyrkyttämään vauvantavaroita ja vaatteit...