Pelkojen kautta voittoon
Paljon on tapahtunut, kun en ole kirjoitellut. Kuukausi on kulunut nopeasti vauvakuplassa elellen. Sairaalasta oli hyvin vaikea lähteä kotiin. Tuntui, etten osaisi hoitaa lastani. Tuntui, että olisin huono äiti joka ei pystyisi mihinkään. Niin tuli babyblues. Itkeskelin sairaalassa paljon. Koko äitienpäiväkin meni kyynelien seassa. Itkin miehelleni, etten pysty mihinkään, enkä opi hoitamaan vauvaa. Opinpa kuitenkin. Sain tosin siihen paljon tukea ja ohjausta. Fysioterapeutti kävi neuvomassa käsittelyohjeita. Puhuin paljon kätilöiden kanssa ja se auttoi. Yksi iso tekijä itkuisuuteeni oli se, kun en saanutkaan imettää vaikka niin oli alussa luvattu minulle. Lopulta sain kuulla, etten lääkitykseni takia saisi kauaa imettää. Maitokaan ei lähtenyt lääkkeen takia nousuun. Mun piti siis luopua ajatuksesta imettää. Se oli kova pala minulle. Olin jo suunni...