Äitiyden aalloilla

Meillä oli viime viikolla rakenneultra. Mua jännitti ihan hirveästi sinne meno. Pelkäsin, ettei kaikki ole hyvin. Onneksi kuitenkin kaikki näytti hyvältä. Vauva oli kasvanut paljon, painoa oli jo arviolta 480g. Voi mun pientä. Saimme myös tietää hänen olevan todennäköisesti tyttö. Lääkäri, joka ultrasi sanoi: "En mä ainakaan mitään poikamaista näe." Nyt siis tytölle keksimään nimiä. Tyttöhän mä olin veikannut lähes alusta asti. Mun äitikin puhui tyttömahasta. Maha onkin jo kasvanut ja neuvolassa sanoivat eilen, että kuukauden päästä kenenkään ei tarvitse arvailla, että oon raskaana. Heidän mielestään olen kuulemma niin hoikka, että näkyi hyvin kohdun kasvu. Kuunneltiin myös vauvan sydänääniä ja oli "tyttömäinen" syke noin 150. He sanoiv...

Syy kirjoittamattomuuteen on ollut se, etten ole vaan saanut kirjoitettua. Mieli on vaihdellut paljon. Pitkään meni huonommin, nyt onneksi aurinkokin alkaa näyttäytymään elämässä. Olen saanut paljon huonoa palautetta liittyen raskauteeni. Ensin menin ihan hajalle niistä sanoista, mutta nyt pystyn jo jättää ne omaan arvoonsa. Raskaus on mennyt nopeasti, ollaan jo yli puolenvälin menossa. Vointi on tasoittunut paljon ja elämä tuntuu nyt kevyemmältä. En ole enää niin väsynytkään. Pahoinvointi ei ole hävinnyt vaan oikeastaankin pahentunut. Mulle on tullut outoja mielihaluja ruokiin. Yksi ehdoton on, että juissia pitää olla aina kaapissa. Toinen himo on kurkkusalaatti ja kolmas mansikkarahka. Välillä saattaa tulla yllätyksiä nimittäin yhtenä iltana/yönä halusin jostain syystä syödä kylmää kasvis...