Epäonnistunut äiti
En tiedä mistä aloittaa. Vaikka siitä, että mun pieni tyttö täytti tänään kaksi kuukautta. Enkä ollut kotona juhlistamassa... Menin aamulla päivystykseen, koska en enää uskaltanut jäädä kotiin. Meinasin satuttaa itseäni, meinasin päättää kaiken. Mutta sain tilanteen vielä hallittua. Myöhemmin tänään menin osastolle omasta pyynnöstäni, koska en luottanut enää itseeni. Saan kuulemma olla täällä muutaman päivän. Koen epäonnituneisuutta. Ei mulla saa mennä huonosti. En ollut uskaltanut puhua aiemmin. Häpeän tätä, munhan pitäisi olla onnellinen vaikka pohjimmiltaan toki olenkin. Nyt täällä mua ahdistaa olla niin kaukana mun pikkusesta. En ole pystynyt juurikaan syömään. Mulla on niin ikävä. Muuta mitä on tapahtunut niin tyttö on kaste...